Ranskis vauvan matka kotiin Järvenpäähän alkaa 12.2.2008. Pentu hieman tärisee jännityksestä, kun ei ole liiemmin vielä elämässään ulkoillut. Me haemme sen Hyvinkään Abc:n pihalta, jossa meillä treffit sen kasvattiemon kanssa. He vievät viimeisenkin pennun Helsinkiin samalla reissulla.

Lähdemme kohti kotia pennun istuessa Anun sylissä. Se tuhisee ja niiskauttelee jatkuvasti. Pian se oksentaa kuskina toimivan Kimmo isännän hihalle... pikkuinen kärsii matkapahoinvoinnista... siivoamme sotkun ja matka jatkuu. Jo Järvenpäähän päästyämme pentu oksentaa myös minun rinnuksilleni. yök! Rauhoittuu sitten ja nukahtaa jalkojeni päälle...

Kotiin päästyämme pentu alkaa tutkia paikkoja uteliaana. Meidän kaksoset hieman ensin pelkäsivät hauvavauvaa ja itkien juoksivat pakosalle. Olihan näin pikkuinen hauva niin kerrassaan kummallinen.(Meidän aiemalla koiralla Roosalla, oli kasvain ja se kuoli marraskuun alussa 2007). Kenkiä tämä pikkuinen veijari tuntuu himoitsevan ja etsiikin kenkien lomasta paikan johon voi käpertyä nukkumaan.

Illemmalla kun Oona oli kotiutunut koulusta ja Ninnu eskarista ristittiin hauveli Niiskuksi. Muita nimiehdotuksia olivat: Lilo, Pulla, Laku jne...